Viimeisimmät päivitykset

Longweiler Voice Of Jaguar (Joonas)

Siis kuka, missä, milloin, minne? Täytyykö vielä haukkua?

Ai siis minustako pitäisi kertoa? No kuten aloituksesta näkyy, niin olen usein äänessä. Täytyyhän meidän tuon Zida-tytön kanssa pitää huolta kodista ja sen ympäristöstä. Ja taisi jo kasvattaja aikoinaan tietää, että minulla on hieno ja kuuluva ääni, kun nimesi minut Jaguaarin ääneksi, mutta Joonakseksi minua kotona kutsutaan.

Minä olen iskän ja äiskän eka coton-poika ja olen ylpeä siitä. Sanovat minulla olevan ADHD, kun en paikoillani pysy ja koko ajan olen menossa joka paikkaan. Mikähän se sellainen on? Joka tapauksessa minun patteristani riittää virtaa säheltää muut tainnoksiin. Ehkä minä sitten joskus papparaisena rauhoitun, mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

Minunhan ei alun alkaen pitänyt tähän perheeseen muuttaa. Olin jo aika iso poika ja edelleen asuin koiramamman luona Kuivasmäessä. Meinasi kait mamma minustakin peräkamarinpojan tehdä, kuten minun velipuolesta, joka on muuten tuon meidän Ursulan isä. Hyvään alkuun se ainakin pääsi. Kukaan ei ollut minua mukaansa ottanut, vaan ihmiset kävivät aina niitä minun veljiäni hakemassa.  Minä sitten tyydyin kohtalooni ja ajattelin, että tänne jään mamman ja Erjan hellään huomaan.  No eräänä syyskuun päivänä iskä ja äiskä tulivat sitten käymään. Ne tulivat katsomaan tuota kaunista Ursulaa, mutta minä päätin hurmata ne myös. Katselin siinä sitten hetken tuota iskää ja totesin, että nyt riittää tämä kotinurkissa nyhjäys, ja kiipesin sen syliin. Eihän se voinut minun kauniita nappisilmiäni vastustaa. Hirveästi minua kyllä jännitti ja pelotti.  Mietin, veisikö iskä minut uuteen kotiin ja kohti uusia seikkailuja. No kuten huomata saatatte, niin kyllä se syliin kiipeäminen kannatti, ja nyt asun sitten täällä iskän, äiskän ja näiden "siskojen" ja "veljen" kanssa.  Kiitokset vaan Erjalle ja Pekalle siitä peräkamarista, jonne olisin saanut jäädä.

Minun lempihommaa on aina ollut ulkoilu. Juoksen vain tuolla metsässä, hypin kiveltä kivelle ja juoksen taas, jahtaan noita kavereita ja riehun. Talvella, kun tuohon järveen tulee joku outo pinta, jääksi nuo sitä kutsuvat, niin tämä poika repeää liitoksistaan. Siinä on tosi hyvä juosta ja tilaa on vaikka muille jakaa. Voiko elämältä muuta enää toivoa? Tämä se vasta on koiranelämää.

Iltaisin ennen nukkumaan menoa tykkään hypätä sohvalle äiskän ja iskän viereen. Silloin haluan hetken rauhoittua ja kaipaan silityksiä ja rapsutuksia. Muuten en paljoa jouda sylissä olemaan, enkä rapsutuksia kerjäämään, vaikka niistä pidänkin.

Täytyy kyllä tunnustaa, että olen ehkä vähän hölmö ja yksinkertainen välillä, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Tarpeen vaatiessa osaan kyllä sitten olla myös fiksu ja filmaattinen.

Ja mitä tuohon filmaattisuuteen tulee, niin olen kyllä aika komea poika. Siksi tuo äiskä on välillä käyttänyt minua niissä kauneuskilpailuissakin.

Mutta nyt en ehdi haastella kanssanne tämän enempää, täytyy mennä kun tassut vie!

Jalostustietojärjestelmästä minut löytää tästä

Joonasta on mahdollisuus saada jalostukseen terveille, hyvä luonteisille ja rodunomaisille nartuille.