Viimeisimmät päivitykset

FIN MVA Sno proof Sogno Bianco (Sulo)

Minä olen Sulo vaan. On minulla hienompikin nimi eli Sogno Bianco ja se on italiaa. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa Valkoista Unelmaa, ja se minä kyllä olen. Nimeni on siksi italialainen, kun minun italialainen koiraiskäni kävi täällä Suomessa vierailulla, hurmasi koiraäidin ja lähti kotiin Italiaan. Mutta komea iskä kyllä on. Minä olen onneksi perinyt siltä kaikki sen hienot geenit ja tämän italialaisen komeuden kanssa. Eräs samojediharrastaja onkin antanut minulle lempinimeksi Luigi the Italian gigolo, koska hurmasin sen ihanat valkoiset naiset aivan täysin. Ne vaan kuolaavat minun perääni, kun ne näkevät minut ja pakkohan minun on niiden kanssa sitten pussailla, jottei niille tulisi niin paha mieli.

Ja vielä pisteeksi iin päälle: olen syntynyt ystävänpäivän yönä, valitettavasti vain 13. päivän puolella. Eli kaikki Amorin nuolet olivat minuun ja sisaruksiin ammuttu. Minulla oli suuret tulevaisuudenhaaveet, kuinka komeudellani hurmaisin kaikki kauniit samojedikoiranaiset, ja rupeaisin isäksi niiden lapsille. Yksi kaunis päivä äiskä ja iskä veivät minut lonkkakuvaukseen ja minun maailmani romahti. Minulla todettiin niin huonot lonkat, että kaikki suunnitelmani menivät uusiksi. No toisaalta, kukapa niitä naisia jaksaisi aina hurmata ja lapsia hoitaa. Joten kyllä minä olen oikein tyytyväinen tähän nykyiseen elämääni kotikoirana.

Minä olen tämän perheen ainut erilainen ja voitte vain kuvitella, kuinka rankkaa on, kun kolme pientä karvakasaa kiusaa koko ajan. Ja yks niistä antaa minulle turpiin mennen tullen. Mutta minä olen niin hyväluonteinen, ettei se paljoa hetkauta. Minä olen luonteeltani todella kiltti ja sellainen nallukoiden nallukka. Nuo kaksilahkeiset aina kehuukin minun rauhallista luonnettani ja sitä, kuinka kiltti ja hurmaava poika osaan olla.

Rakastan kaikkia ihmisiä, etenkin lapset ovat minun mieleeni ja näyttelyiden tuomarit. Niitä setiä ja tätejä on niin kiva pussata, kun ne tulevat minua kopeloimaan. Täytyyhän minun nyt vähän yrittää pisteitäni niiden silmissä nostaa. Ja miten meinasin unohtaa sen ihanan Katjan eli kasvattajani siskon. Minä niin rakastan sitä, ja täytyyhän minun se sille näyttää, joten aina näyttelyissä kiipeän sen syliin ja pussailen sitä. Onneksi sekin rakastaa minua. Ja tietysti minä rakastan iskää ja äiskää, mummoja ja pappaa ja Jenni-kasvattajaa.

Kotinurkilla minä viihdyn ulkona ja olisin siellä melkein aina.  Talvella tykkään mennä lumikasaan piiloon ja kaivaa kuoppia. Usein pappa käy minun kanssani päivällä ulkona ja me saatamme olla ulkona pitkän aikaa. Pappa istuu jossakin kannon nokassa ja minä vaan kaivan. Yleensä sitten pitää lähteä sisälle, kun papalle tulee kylmä. Minuahan ei palella tämän paksun turkin ansioista. Ja kesällä rakastan uimista. Voisin uida vaikka koko päivän.  Ja palloa tykkään myös pelata. Onneksi toi iskä aina välillä ottaa ison jalkapallon ja sitten me pelataan ihan vain kaksistaan. Kyllä tämä maalaispojan elämä on kuulkaas aika mukavaa.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin olen minä käynyt näyttelyissäkin ja pärjännyt ihan hyvin. Sain Suomen muotovalion eli munavalion arvon, kuten iskä sanoo, marraskuussa 2007. Sitä ennen olin käynyt vain 11 näyttelyssä, eli se oli aika upea suoritus, koska nämä huonot jalat melkein aina tiputtivat minun sijoitustani.

Syntynyt olen Helsingissä, ja minut on kasvattanut Jenni Korpisalo-Kohvakka. Suukkoja ja terveisiä sinne kotikenneliin Ronja-mammalle ja Zelda-siskolle sekä kaksilahkeisille ja tietysti Katja-tätille.

Jalostustietojärjestelmästä löydyn tämän linkin takaa.